Ilmoittautuminen MyClub Turnaukset Linkit Yhteistyössä SJK-EDUSTUS

Arkisto

Paikallismatsin taikaa


25.05.2019

Retkipäiväkirja osa 4


Sunnuntaihan on tunnetusti lepopäivä, jolloin ei turhia rehkitä. No, reissussa asiat eivät ihan aina ole näin. Toisaalta oli ihan oma valinta lähteä käymään keskustassa Telefonplanilla sijaitsevasta Aparthotelista, joten ei tämä mikään valitusvirsi suinkaan ole.

 

Aikaisemmin oli tullut jo käytyä Djurgårdenin kaupunginosassa sijaitsevassa Wasa -laivamuseossa, joka on muuten ihan mielettömän upea paikka. Muistaakseni laivan ympärille on rakennettu kuusikerroksinen museo, jossa riittää nähtävää helposti useammaksikin tunniksi.

 

Nyt valinta osui samalla alueella sijaitsevaan huomattavasti pienempään, mutta aivan yhtä mielenkiintoiseen Vikingaliv -viikinkimuseoon. Ehdottomasti kannattaa pistäytyä, jos Tukholman hoodeilla on luppoaikaa.

 

Samalla alueella sijaitsee vielä Nordiska Museet, Merimuseo, Spritmuseum, lapsille sopivat Junibacken ja Skansen, sekä Gröna Lundin huvipuisto ja Luonnontieteellinen museo, sekä ABBA -museo ja Aquaria -vesimuseo, eli pienellä alueella on paljon tekemistä, vaikkapa koko päiväksi.

 

Vikingalivetissä kierroksen päättää mielenkiintoinen "ajelu", joka kuljettaa vierailijan läpi sen aikaisen Eruoopan eräiden viikinkien mukana.

Vaikka futisreissut ovat nimenomaan juuri futisreissuja, ei pieni kulttuurihistoariallinen pläjäys kuitenkaan ole koskaan millään tavalla pahitteeksi. Oppia ikä kaikki, vai miten se nyt menikään.

 

Paikallispelissä jännitteitä
Sunnuntain päätapahtuma kuitenkin oli Tukholman paikallisottelu Djurgårdens IF:n ja AIK:n välillä. Ajaminen Tele2 Arenan, eli Nya Söderstadionin, alakerrassa sijaitsevaan parkkihalliin olikin hiukan haastavampaa kuin normipelipäivänä. Myös poliisien määrä hoodeilla oli hiukan kasvanut siitä, mitä se oli esimerkiksi perjantaina pelatussa Hammarby IF:n ja IK Siriuksen välisessä kamppailussa.

 

Samoin stadionin alueella oli nähtävissä aikamoisia liikennejärjestelyitä mustalla muovilla päällystettyjen verkkoaitojen muodossa seurojen kannattajien pitämiseksi erillään. Meillä Suomessa ei nyt ainakaan toistaiseksi ole tarvinnut ehkä ainakaan Pohjanmaan derbyissä mennä näin pitkälle, mutta kyllä se Tukholmassa on aivan ymmärrettävää.

 

Lisää infoa voi hankkia asioiden vakavuudesta Tukholman futismaailmassa vaikkapa lukemalla kaunokirjallisuutta. Katarina Wennstamin kirja "Petturi" on paitsi laadukas dekkari, myös fiktiivinen sukellus Hammarbyn ja AIK:n välisiin jännitteisiin kentällä ja sen ulkopuolella. Lämmin lukusuositus tähän väliin.

 

Luonnollisesti järjestyksen pitoon olikin syytä olla valmiina, sillä varsinkin AIK:lla on hiukan pahamaineisia kannattajia. On kuitenkin sanottava, että ainakaan omaan silmään ei mitään sen suurempaa maailmanlopun meininkiä sattunut stadionin ulkopuolella ennen ottelua, eikä sen enempää sisäpuolellakaan matsin aikana. Niin, ellei sitten sellaiseksi lasketa perjantain matsiin verrattuna melkoisia soihdutuksia ja tifoja.

 

Jokainen, joka koskaan on ollut mukana paikallisottelussa joko pelaajana tai kannattajana tietää vallan erinomaisesti sen, että paikallispeleissä on aina oma taikansa. Luonnollisesti myös tässä Djurgårdenin ja AIK:n välisessä koitoksessa.

 

Luvassa oli kiihkeä ottelu ja melkoinen yleisöryntäys. Kauden ensimmäisessä Tukholman derbyssä Hammarby IF:n ja Djurgårdenin välillä katsojia oli 27 554. Tällä kertaa jäätiin lukemaan 21 127, mutta onhan sekin ainakin suomalaisen näkövinkkelistä ihan kelpo lukema.

 

Seurat ovat olleet vastakkain historian aikana yhteensä 123 kertaa. Näistä peräti 119 ottelua on pelattu Allsvenskanissa ja niissä AIK on selkeästi niskanpäällä voitettuaan 46 kamppailua. Yhteensä AIK:lla on kaikki pelit mukaan luettuna 48 voittoa. Tasan joukkueet ovat pelanneet 46 kertaa ja Djurgårdenille voitto on merkitty 29 kertaa.

 

Kotijoukkue Djurgårdenin saldo ei ottelussa parantunut. AIK vei voiton numeroin 2-0 ja viimeisten 13 matsin aikana ei DIF ole ottanut yhtäkään voittoa. Ei ihme, että ilmeet olivat kohtuullisen vakavia kamppailun jälkeen.

 

Itse ottelu ei pelillisesti kohonnut miksikään huikeaksi ja ikimuistoiseksi matsiksi, josta puhuttaisiin vielä vuosien saati sitten kymmenien jälkeen. AIK oli parempi juuri tuon kahden maalin verran.

 

Suomalaisväriä olisi ollut AIK:n penkillä tarjolla, mutta täksi kaudeksi hollantilaisesta AFC Ajaxista seuraan siirtynyt Saku Ylätupa ei nyt saanut minuutteja.

 

Onhan toki suomalaisia pelannut kummassakin seurassa aikaisemmin. AIK:sta mieleen tulevat päällimmäisenä Atik Ismail, Jari Niinimäki, Esa Pekonen, Jari Hudd, Tomi Maanoja, Eero Markkanen ja viimeisimpänä Robert Taylor. Djurgårdenissa Aki Riihilahti, Toni Kuivasto, sekä tietenkin Daniel Sjölund.


Tifoja ja savuja koko rahalla
Puhetta herättivät kuitenkin ihan varmasti katsomoissa nähdyt huikeat tifot ja roomalaiset kynttilät, sekä pommi, joka lensi kehiin AIK:n kannattajapäädystä tehostettuna savuilla.

 

Pommin räjähdyksen kohdalla erotuomari muuten pisti heti pelin poikki ja seurasi hiukan kiusallinen tauko. Kaikki katselivat toisiaan. Savu levisi stadionin sisällä melkoisesti, sillä Tele2 Arena on sen tyylinen, että vain keskellä kattoa on avointa. Pienen tovin jälkeen matsi sai kuitenkin onneksi jatkua, eikä räjähteitä sen enempää lentänyt.

 

Ottelun alussa kun joukkueita esiteltiin, nähtiin kummassakin päädyssä kerrassaan upeat tifot. Siinä kohtaa ei vielä sen suurempaa kalabaliikkia syntynyt, eikä kenelläkään ole taatusti huomauttamista. No, mene ja tiedä, mitä poliisihallinto ajatteli asioista, mutta jos asioista puhutaan seuratasolla.

 

AIK:n kannattajat saivat ottelussa riemua koko rahalla, sillä heidän suosikkiensa maalit syntyivät juuri stadionin pohjoispäätyyn, jonne väki oli majoitettu. Sen sijaan Djurgårdenin kannattajien eteläpääty oli hiljaisempi. Asiaa ei taatusti parantanut se, että ottelun loputtua AIK-pelaajat vielä hieroivat suolaa haavoihin tuulettelemalla kohti Blåränderna-päätyä.

 

Fanitunnelmia videolla

Kuvia ottelusta

Fanijuttuja kuvina

Vikingalivet yms kuvina


Takaisin uutisiin