Turnaukset Linkit Yhteistyössä

UUTISET

Meidän miehiä No 3


17.01.2019

Kolmas meidän mies on Latvalan Juha, joka kertoo itse miksi, miten, koska ja kuinka....

 

Synnyin 56 vuotta sitten Turussa. Isän työn perässä kierrettiin eri kaupunkeja, kunnes palattiin takaisin Pohjanmaalle Seinäjoen Kärjenmäelle -70 luvun alussa. Kuten kaikki Kärjenmäen muutkin noin 10 vuotiaat klopit, omakin tie vei välittömästi TP-55 junnareiden harjoituksiin Törnävän kansakoulun pihaan.

 

Tuosta hetkestä lähtien pelasin ilman katkoja läpi kaikki TP-55:n juniorijoukkueet. Edustusjoukkueeseen liityin, kun pelasimme vielä IV-divisioonaa. Viimeinen täysi kausi edustusjoukkueessa oli 1986, kun toimin joukkueen kapteenina ja nousimme II-divisioonaan.

 

Vuonna 1986 valmistuin kadettikoulusta lentoupseeriksi ja työ vei miehen Rovaniemelle Lapin Lennostoon. Vuonna 1989 olin lennonopettajakurssilla Kauhavalla ja liityin vielä seuran edustusjoukkueeseen. Kauden jälkeen nousimme I-divisioonaan. Oma kausteni jäi kuitenkin pahasti kesken, kun nivelsiteet paukahtivat nilkasta poikki cup-ottelussa Vepsua vastaan.

 

Jäin Ilmavoimista eläkkeelle vuonna 2006, jonka jälkeen muutimme takaisin Seinäjoella vaimoni ja kahden nykyään opiskelevan tyttäreni kanssa. Kuten Rovaniemellä, niin tietysti myös nyt Seinäjoella olen aktiivinen SJK- ja SJK-juniorit fani. Kaikki edustusjoukkueen ja Akatemian sekä suuren osan junioreiden kotimatseista katson paikan päällä.

 

Ehkä omista juniorivuosista TP-55:ssä on parhaiten jäänyt mieleen yhteisöllisyys ja talkoohenki, jolla asioita hoidettiin. Varsinkin seuran panostus junioritoimintaansa oli kovaa luokkaa jo silloin. Seuran toiminta, treenitilat ja pelikentät olivat tietysti aivan toista luokkaa kuin nykyään, mutta se ei meitä innokaita juniorifutaajia haitannut. Ristimäen Masan ja Laitilan Esan komennossa kirmattiin Lyseon kentällä umpihangessa ja 25 asteen pakkasessa Nokian nappiksilla yhtä innokkaasti, kuin nykyiset juniorit hienossa Wall Sport Arenassa.

 

Treeneissä oli juniorivuosina mukana myös vahva kasvatuksellinen asenne jo tuolloin. Kuten Ristimäen Masa meille C-junnareina totes: "En mä teistä kaikista hyviä pelaajia pysty tekemään, mutta jos edes hyviä ihmisiä. Se riittää."

 

Omalle kohdalleni ajatuksen voi hyvin tiivistää lauseeseen "mies voi lähteä TeePeestä, mutta TeePee ei lähde miehestä".

 

Noista ajoista nykypäivään tullessa on ollut hieno seurata, miten valtavasti seuran toiminta ja fasiliteetit ovat kehittyneet vuosien varrella. SJK ja SJK-juniorit ovat seuroina nousseet kuningaslajin kärkikastiin valtakunnassa. Siitä ahkerana penkkiurheilijana suuri kiitos kummankin seuran puuhamiehille ja -naisille!


Takaisin uutisiin