Ilmoittautumislomake MyClub Playmakers Turnaukset Linkit Yhteistyössä SJK-EDUSTUS

UUTISET

Laiskaa, tyhmää ja velttoa


03.09.2009
Laiskaa, tyhmää ja velttoa

VäVi – TP-Seinäjoki 7-2 (4-2)
01 min 1-0 Sami Hakkuri
02 min 2-0 Luigi Cagliardino
06 min 3-0 Olli-Pekka Kivistö
17 min 3-1 Jaakko Vähäpesola
25 min 4-1 Sami Hakkuri
39 min 4-2 Samir Bouroussi
74 min 5-2 Mikael Furu
82 min 6-2 Sami Hakkuri
87 min 7-2 Mikael Furu

TP-Seinäjoen edustusjoukkue osoitti torstai-illan tekemisellään, että hyvätkin pelaajat pystyvät kyllä olemaan aivan luokattoman huonoja. Asenteellisesti täysin vammaiset pelaajat, joiden ego on vain rahtusen suurempi kuin Pohjois-Amerikka, näyttivät Vähässäkyrössä Kyrölän kentällä sarjan heikoimpiin kuuluvaa ja sarjapaikastaan taistelevaa paikallista Viestiä vastaan moista välinpitämättömyyttä pelaamista kohtaa, ettei sellaista ihan vähällä seuran historiasta löydy.

On eri asia olla pelillisesti vastustajiaan huonompi ja hävitä peli paremmalleen kuin esiintyä SM-sarjassa pelanneena tenavatähtenä, jolle Nelonen on liian huono sarja ja TP-Seinäjoki liian huono seura, jos on päässyt maistamaan Kakkosta osittain TP-Seinäjoen rahoittaman Seinäjoen Jalkapallokerhon riveissä.

Aivan oma lukunsa ottelussa oli punaiset kortit minuutin sisään typeryyksillään hankkinut kaksikko Ramelo Loddin – Joonas Kuivalainen. Molemmat saivat marssikäskynsä suihkutiloja kohti ottelun 45. minuutilla ja täysin aiheellisesti. Loddin otti oikeuden omiin käsiinsä ja potkaisi häntä tilanteessa rikkonutta pelaajaa. Temppu oli turhautuneen pelaajan teko, mutta sitä ei voi puolustella millään tavalla. Kuin sokerikuorrutukseksi täytekakkuun Kuivalainen otti toisen peräkkäisen varotuksen ajanpeluusta lähtien Loddinin seuraksi miettimään, että mitä ihmettä sitä tulikaan oikein tehtyä. Miettimiseen syytä todella onkin, sillä kaverukset jättivät vierasjoukkueen pelaamaan kahden pelaajan vajaalla täyden puoliajan.

Jo ottelun alku kertoi kaiken siitä, mitä on pehmoleluilta odotettavissa. Kentällä oli joukkueellinen hiuksensa kauniisti asetelleita prinsessoja ja toisella puolella rahtusen varttuneempia, hieman hidastuneita, pelillisesti ehkä vaatimattomampia, mutta asenteellisesti parempia jäähdyttelijöitä.

Ja se sitten näkyi ensimmäisestä minuutista viimeiseen.

Tällä kertaa osittain pelaajien sijasta jopa pallon potkimiseen keskittyneet isännät nimittäin iskivät heti ensimmäisestä hyökkäyksestään johtomaali ottelussa hattutempun viimeistelleen Sami Hakkurin toimesta. Kaikki vierasjoukkueen pelaajat eivät ehkä olleet vielä ehtineet asettaa tukkaansa oikeaan asentoon tai ottaa paitaansa housuista kun pallo oli jo toistamiseen Toni Koivusaaren takana Luigi Cagliardionon toimittamana ottelun toisella minuutilla.

Että nöyryytys saatiin kunnolla käyntiin, tempaisi Olli-Pekka Kivistö pallon jostain noin kolmestakympistä hiukan siihen suuntaan ja kappas vain: sinnehän se upposi Toni Koivusaaren seurattua tilannetta katseellaan.

Virtuaalipelikello ei ollut kunnolla ehtinyt kuin kuuden minuutin kohdalle ja ihan oikeasti jopa Finnair Stadiumilla pelanneet TP-Seinäjoen asuun pukeutuneet nuoret urhot olivat tappiolla 3-0. VäVi sai kolme laukausta kohti maalia ja pisti pallon kolme kertaa verkkoon. Tehot olivat siis todellakin kohdillaan.

Kolmen maalin jälkeen vieraat saivat pelin juonesta edes hiukan kiinni. Tekopaikkoja luotiin muutama, mutta kotijoukkueen veskari pelasi tälläkin kertaa vallan mainiosti, vaikkei voinutkaan Jaakko Vähäpesolan jo 17. minuutilla syntyneelle 3-1 –kavennukselle mitään.

Korttitalon luhistuminen kerrassaan komeassa syysillassa aivan erinomaisella kentällä jatkui. Ihan kuin iso paha susi olisi puhkunut ja puhaltanut vieraiden tönön kumoon, sillä jo 25. minuutilla ilmatilassa täysin jalkoihin jääneet oranssipaidat katselivat lähietäisyydeltä, kuinka Hakkuri puski kulmurista pallon jälleen verkkoon.

Pieniä toiveita jonkinlaisesta ylösnousemuksesta antoi yksityisyritteliäisyydestään tutuksi tullut Samir Bouroussi, joka pääsi iskemään läheltä Jaakko Vähäpesolan aiheuttaman reboundin sisään 39. minuutilla. Siinä vaiheessa saattoi vielä kuvitella, että vieraat nousevat toisella puoliajalla jopa rinnalle ja saavat aikaan kelvollisen takaa-ajon, sillä kotijoukkueen peli oli paniikkipallon räiskimistä pois omasta alakerrasta.

Kuinka ollakaan, TP-Seinäjoen aivoriihi kokoontui edellä mainitun kaksikon muodossa napaten minuutin sisään ulosajot, joiden jälkeen oli vain ajan kysymys, kuinka paljon ja miten pahasti vieraita kuritetaan. Ja kyllähän isännät sitten onnistuivatkin iskemään toisella puoliajalla lisämaaleja, vaikka alakynnessä olivatkin.

Oli oikeastaan miltei huvittavaa seurata ottelun toisen puoliajan ensimmäistä noin puolituntista. TP-Seinäjoen pelaajista osaa ilmeisesti otti edes pikkuisen kunnian päälle ja ryhtiliikkeen ansiosta peli oli täysin hallinnassa jopa kahden miehen alivoimalla. Valitettavasti vain todellisiin maalipaikkoihin päästiin ani harvoin kotijoukkueen betonimuuria muistuttaneen, alas valuneen catenaccion vuoksi.

Oli täysin selvää, että jossakin vaiheessa kotijoukkue saa tuurillakin paikkoja pelatessaan kahden miehen ylivoimalla ja lähettäessään vain purkupalloja ylhäällä kytänneille hyökkääjilleen. Niin myös kävi kolme kertaa viimeisten 16 minuutin aikana Mikael Furun osuttua kahdesti ja Hakkurin vielä kertaalleen. Ottelun toisella puoliajalla kolmannen maalin imuroinut Toni Koivusaari oli mies paikallaan torjuen kaksi läpiajoa ja napaten muutaman pallon hyvillä ulostuloillaan.

Ottelun tuominnut Marko Raune oli kentän paras. Aivan sama, mitä mieltä oltiin ulosajoista tai keltaisista korteista, joita kotijoukkueelle nousi peräti viisi, tuomari hoiti hommansa kunnialla. Ehkä yksi punainen lisää olisi ollut paikallaan Jaakko Lampea takaapäin törkeästi jaloille potkineelle Niko Rannalle, mutta muilta osin juuri huomautettavaa löytynyt.

Sen sijaan vierasjoukkueen osalta useiden pelaajien on syytä vilkaista peiliin ja miettiä, miksi he jalkapalloa ylipäätään pelaavat. Pikkujunnuillekin opetetaan, että pelipäivä on pyhäpäivä ja silloin mennään edustamaan seuraa sen sijaan, että patsastellaan kentällä melonit kainalossa ja lopetetaan yrittäminen saman tien kun pallo hukataan oman soolon päätteeksi. Ei ole häpeä hävitä paremmalleen jos antaa kaikkensa. Voisi olettaa, että vieraiden leiristä ei kovin monta pelaajaa löydy, joka pelin jälkeen saattoi ylpeänä sanoa antaneensa kaikkensa ja pelanneensa parhaan kykynsä mukaan.

TP-Seinäjoki: Toni Koivusaari, Santtu Kimpimäki (28. Jarno Takamäki), Jaakko Lampi, Herman Mäenalanen (17. Antti Takala), Karri Hiirikoski, Jaakko Vähäpesola, Saku Koskinen, Samuli Kiviaho, Joonas Kuivalainen (v+v = ua), Ramelo Loddin (ua), Samir Bouroussi


Takaisin uutisiin